Kaukasuksen asiantuntijoita lukuun ottamatta länsimaissa on vain vähän ihmisiä, jotka muistavat keitä tšerkessit olivat, mistä he tulivat tai mitä heille tapahtui. He ovat melkeinpä unohdettua kansaa.
Adygelaiset kansat eli tšerkessit ja heidän kielelliset sukulaisensa abhaasit ja ubyhit ovat Mustanmeren koillisrannikon, Luoteis-Kaukasian, Kubanin ja Asovanmeren ympäristön alkuperäisväestöä. Adygelaisilla kansoilla on yhteinen historia, perinnekulttuuri ja pitkälti myös sama kieli. Tšerkessit, kabardit ja adyget käyttävät kaikki itsestään nimitystä adyge. Tšerkessien perinteinen uskonto on islam.
Tšerkessien alkuperä voidaan jäljittää aina 700-luvulle eaa. Bosporin kuningaskuntaan saakka ja mahdollisesti jopa Kimmerian valtakunnan aikakaudelle, joka oli olemassa Asovinmeren rannoilla ennen vuotta 1500 eaa.
Tuon aikakauden merkittäviä tapahtumia olivat muun maussa Romuluksen ja Remuksen Rooman perustaminen (753 eaa.), Armenian valtakunnan kulta-aika, Niniven tuhoutuminen (789 eaa.), ensimmäiset muistiin merkityt Olympian kisat (776 eaa.) ja Israelin kuningaskunnan tuhoutuminen (721 eaa.).
Vuosina 1817–1864 käyty Kaukasian sota muutti perusteellisesti alueen etnistä karttaa, jonka aikana käytiin taisteluita Venäjän keisarikunnan ja Kaukasian imaamikunnan välillä. Sota alkoi Venäjän hyökätessä Luoteis-Kaukasiaan tavoitteenaan valloittaa alue. Sodan tuloksena Venäjä laajeni etelään alueelle, joka käsittää nykyisen Tšetšenian, Dagestanin sekä karatšaiden ja adygeiden kotialueet.
Tšerkessit taistelivat Venäjän valloitusta vastaan yli vuosisadan (1763–1864) – pidempään kuin mikään muu Kaukasuksen kansa. Edes tšetšeenit eivät taistelleet yhtä pitkään. Tšerkessien lopullinen tappio 1860-luvulla johti joukkomurhaan ja pakkokarkotuksiin pääasiassa Mustanmeren yli Turkkiin, jonka aikana suuri osa heistä menehtyi. Myös Balkanin osmanit käyttivät monia tšerkessejä kapinallisten serbien tukahduttamiseen, mutta melkein kaikki heistä siirrettiin myöhemmin Anatolian sisäosaan.
Tänään (22.5.2023) on kulunut 159 vuotta tšerkesseihin kohdistuneesta kansanmurhasta. On arvioitu, että Venäjän keisarikunnan suorittamassa etnisessä puhdistuksessa kuoli noin 400 000 – 500 000 tšerkessiä, ja kolme miljoonaa karkotettiin Kaukasiasta. Syntymämailtaan karkotetut tšerkessit muuttivat pääasiassa osmanien valtakuntaan.
Etninen puhdistus alkoi ennen sodan loppumista vuonna 1864 ja loppui vuonna 1867. Kansanmurhan kohteena olivat pääasiassa tšerkessit, ubyhit ja abazat, mutta myös inguušit, arshtinit, tšetšeenit, osseetit ja abhaasit saivat osansa puhdistuksesta.
Venäjän keisarillinen armeija hääti ihmisiä kylistään ja pakotti heidät siirtymään satamiin, Mustanmeren rannikolle, josta osmanien valtakunnan laivat hakivat heidät. Venäjän tavoite oli häätää kansanryhmät mailtaan.
Vain pieni vähemmistö karkotetuista sai palata asuinalueilleen. Osa karkotetuista kuoli prosessin aikana tauteihin. Jotkut myös kuolivat laivojen upotessa myrskyissä. Suomalaisen politiikanhistorioitsijan Antero Leitzingerin mukaan Tšerkessian kansanmurha oli 1800-luvun suurin kansanmurha.
コメント